240 kampanisua

Kuvioita kasseihin

Sabluunoita voi ostaa valmiina, mutta myös tehdä itse. Se huomattiin, että sabluuna kannattaa kiinnittää kankaaseen teippaamalla, muuten saadaan helposti sotkua aikaiseksi. Värien kiinnittyminen kunnolla kankaaseen varmistettiin silittämällä kuivunut työ.

18.3.2025

Lapinlapasia Sinikka Kankaan opastuksella

Kun on tehnyt yhdet lapaset, ei enää ihmettele lainkaan, jos niillä osataessa on hintaa. Nämä lapaset eivät valmistu pikavauhtia.

11.3.2025

Sirkka Kontio-Kinnusen näyttely 3.3.-28.3.25

Sirkka on paitsi taiteilija, myös tuottelias käsityöntekijä. Sirkan myssyt keikkuvat monen sallalaisen ja kemijärveläisen päässä, paljon on viety myös tuliaisiksi muualle Suomeen.

3.3.2025

Isoäidinneliöitä

Isoäidinneliöistä virkatut takit, laukut, huivit, torkkupeitot yms ovat olleet taas viime aikoina kovasti muodissa. Värejä yhdistelemällä muuntelumahdollisuudet ovat loputtomat. 

Matkakäsityönä isoäidinneliö on mitä mainioin; ei vie paljon tilaa ja yhden neliön voi virkata melkein missä vain. Näihin on myös helppo upottaa muista käsitöistä jääneet langanloput.

Oman kylän taiteilija Helge Kokkoniemikin istahti virkkauksen äärelle

4.3.2025

Näyttely Hopeaharjussa

28.2.2025

Minitaideteoksia

24.2.2025

Poropuiston näyttely

22.2.2025

Taiteen harrastajille taide on rentoutumiskeino. Avantosauna todettiin myös tehokkaasti mieltä ja kehoa rentouttavaksi menetelmäksi. Tämä vierailu tuskin jää viimeiseksi. Avantosauna lämpiää kolmesti viikossa, joten hyvät mahdollisuudet tähänkin harrastukseen on.

Lisää Sallan avantouintimahdollisuuksista https://sallanlatujapolku.fi/avantouinti

Taiteilijat avannossa

7.2.2025

Vilskettä ja vipinää

6.2.2025

Taiteilua porukassa

Välillä kahvitellaan ja vaihdetaan ajatuksia

Ilahduttavaa on, että myös nuoria taiteilijoita on ilmaantunut joukkoon.

29.1.2025

Joulukukkatyöpaja

Kukka-asetelman teko on koukuttavaa puuhaa, jossa luovuus pääsee valloilleen. Monessa joulupöydässä oli tämän illan jälkeen aivan uniikki pöytäkoriste.

Retki Lapin taidemuseoon Korundiin

Korundi on Rovaniemen taidemuseon ja Lapin kamariorkesterin koti. Korundissa kohtaavat taiteen tekijät ja kokijat, arki ja juhla, historia ja nykyinen.

Vaihtuvat näyttelyt ja uniikit konsertit antavat aina uutta koettavaa, joka sivistää, hämmentää, inspiroi ja ihmetyttää. Korundi toimii globaalisti: Rovaniemen taidemuseo tuo näytille teoksia joka maailmankolkasta, ja Lapin kamariorkesteri vie pohjoista sointia maailmalle kiertueillaan.

Tällä kertaa Korundiin oli koottu kolme näyttelyä:

Teuvo Tuomivaara – Huuto metsästä, Maailman menoa- ja Outo houkutus-näyttelyt puolestaan oli koottu Jenny ja Antti Wihurin rahaston kokoelmasta.

Näyttelyssä innosti erityisesti Teuvo Tuomivaaran puhuttelevat puu- ja metallliveistokset, joita oli vaikea olla koskettelematta.

Teuvo Tuomivaara (s. 1943) asuu ja työskentelee Posiolla. Hän käyttää monipuolisesti eri materiaaleja. Hän on aina asunut metsän keskellä, joten puu on hänelle itsestään selvä materiaali. Tuomivaara on tehnyt uransa aikana paljon teoksia myös pronssista ja kivestä. Sekä puu että kivi ovat hänelle mieleisiä, koska ne ovat perinteisiä ja kestäviä, ikiaikaisia luonnonmateriaaleja. Lisäksi Tuomivaara on käyttänyt teoksissaan betonia, keramiikkaa, terästä, savea, luuta, jäätä, lunta ja tulta.

Teosten aiheisiin liittyy usein huoli ympäristön tilasta. "Kaduttaa, etten ole enemmän ottanut töissäni kantaa luonnon puolesta. Seuraan siihen liittyviä muutoksia läheltä ja ne vaikuttavat sekä tietoisesti että alitajunnan kautta työskentelyyni." Ihmisen osa Teuvo Tuomivaaran taiteessa on olla utelias kokija, jääräpäinen selviytyjä sekä – nuoruusvuosien tunnelmiaan kuvatessaan – jopa ankara ja ahdistunut.

Maailman menoa -näyttely esitteli Jenny ja Antti Wihurin rahaston uusimpia teoshankintoja. Näyttelyssä liikutaan rajatiloissa ja tavoitellaan häivähdyksiä näkymättömästä - huumoria unohtamatta. Tuntemaamme maailmaa ja todellisuutta valotetaan erilaisilla näkökulmilla ja tulkinnoilla. Useat teoksista kommentoivat sitä, onko ihmiskeskeinen maailmankuvamme ainoa oikea. Näyttelyssä oli mukana teoksia usealta taiteilijalta.

Revontulten yö

Näyttely on avoinna Lyylin Salongin aukioloaikoina arkisin 10-17 ja sunnuntaikaraoken aikaan 14-16.30. Kahvila on auki samoina aikoina. Näyttely kestää ainakin tammikuun, mahdollisesti helmikuunkin, loppuun. Myytyjen teosten tilalle näytteille tulee uusia töitä.

Näyttelyn taiteilijat:

• Tarja Lilja
• Anne Rintala
• Eerika Tuomas
• Eeva-Liisa Vuonnala
• Ella Kesälahti
• Heimo Sova
• Jaana Ahola
• Leena Meinilä
• Liisa Rajuvaara
• Mari Komulainen
• Mervi Virkkula
• Piia Höylä
• Raija Mikkola
• Reijo Tolonen
• Nita Törmänen
  

Vuoden 2024 kulttuuri-rakentaja

Nyt kun on hiukan toivuttu, täytyy sanoa, että hyvältähän tällainen huomiointi tuntuu. Meidän työtä arvostetaan ja se nähdään tärkeäksi. Toimintasuunnitelmaan kirjatut tavoitteet eivät ole jääneet pelkästään sanahelinäksi.

Sallan Taideseura on voittoa tavoittelematon yleishyödyllinen yhdistys, jolle jokainen jäsen ja jokainen vapaaehtoinen on tärkeä, jotta toimintaa saadaan pyöritettyä. Edellytyksenä on yhteen hiileen puhaltaminen ja siinä ollaan ilmeisesti onnistuttu.

 Kiitokset kaikille Taideseuran ja Lyylin Salongin jäsenille, asiakkaille ja tukijoille. Tästä on hyvä jatkaa.

Sunnuntai-karaoke alkoi

Harmaana sunnuntai-iltapäivänä käynnistettiin Eeron johdolla parin tunnin karaoke Lyylin Salongissa. Tapahtuma sai hyvän  vastaanoton ja hommaa päätettiin jatkaa. Laulamisen lomassa maistuu kahvi ja kampanisu. Isänpäivänä myös isät innostuivat musisoimaan.

Eija Nissisen kirja Täydellinen sukuelämä

Lapissa, Sallan kunnassa, alkunsa saanut maailmaa mullistava Hyvinvointipalvelu herättää ihmisissä kiivaita tunteita. Yksinäinen poromies on valmis nousemaan barrikadeille banderollinsa kanssa "Pakko saaha – mulle kans". Toiset vastustavat ajatusta kuorossa huutaen "Met ei olla bonoboita".

Täydellinen sukuelämä on utopia yhteiskunnasta, jossa kenenkään ei enää tarvitse elää ilman kosketusta. Samalla se on kertomus sukupuolielämästä sen lukuisissa muodoissaan sekä ihmisen ikävästä toisen luo.

Eija Nissinen (s.1959) on Sallassa syntynyt ja nykyään Saijassa asuva kirjanpitäjä, vaikkakin lähestymässä enemmän nykyisen ammattinsa ääripäätä – kirjailijaa. Täydellinen sukuelämä on hänen toinen romaaninsa.

Kun Nissinen perusti Saijan Kotimuseo Leanterin, löysi hän sen kätköistä vanhan oppaan sukupuolielämästä ja parisuhdeasioista. Tämä Parisuhdeopas Täydellinen Sukuelämä oli kuin merkki tuolta jostain, ja melkein lopultakin pakotti Nissisen kirjoittamaan aiheesta, jota oli miettinyt kymmenisen vuotta. Ensimmäinen painos kirjasta on luultavasti tehty jo melkein sata vuotta sitten, kirja joka oli Leanterissa oli vuoden 1959 painos (Nissisen syntymä vuosi). Niin paljon on maailmalla yksinäisyyttä ja kosketuksen puute niin suuri, että se masentaa ihmisen sisäisesti kuin ulkoisestikin.

KOSKETUS/LÄHEISYYS KUULUU KAIKILLE, seksi on vain sen lihallinen, pinnallinen ilmentymä. Kosketus/läheisyys menee syvemmälle, syviin lihaksiin. Se on ihmisen perustarve. Ja sen puuttuminen johtaa monenlaisiin elämän vinoutumiin, joilla yritetään korvata tyhjiötä sisimmässä. Tulevaisuudessa tullaan havaitsemaan jopa, että rikollisuus vähenee huomattavasti useammilla aloilla.

Eijan taidenäyttely Ouvot kuvat

Eija on myös kuvataiteilija. Hänen teoksensa Ouvot kuvat, ovat esillä Lyylin Salongissa 15.11. saakka.

Yhdistetyssä näyttelyn avajaisissa ja kirjanjulkaisutilaisuudessa oli lämmin ja innostunut ilmapiiri. Samalla juhlittiin myös uusien tilojen ensimmäistä tapahtumaa. Tarjottavaa oli loihtimassa Markus Maulavirta ja herkut tekivät kauppansa niin, että yksi ainoa pullaviipale jäi jäljelle.

Syysretki Poropuistoon

Puhtaassa ja raikkaassa syyssäässä palauduttiin Poropuistoon kodalle, missä odotti nokipannukahvit kampanisuineen. Makkaraakin paistettiin ja todettiin erityisen herkulliseksi.

Maalausvälineitä ei tällä kertaa ollut mukana. Maisemia talletettiin mieleen ja kameraan, niistä sitten inspiroidutaan talven maalaushetkinä.

Rauno Salmijärven muistonäyttely

Näin Vesa kertoo: Rauno Salmijärvi (1954-2014) oli sallalainen, itseoppinut öljyvärimaalari ja valokuvaaja. Raunon repertuaari on laaja; hän on maalannut muotokuvia, maisemia, eläimiä. Värit tauluissa ovat kirkkaita. Raunon maalausharrastus alkoi 1980-luvun alussa ja se kesti yli vuosikymmenen. Näyttelyn teokset ovat paria lukuunottamatta yksityisessä omistuksessa. Tauluissa kuvataan sallalaisia maisemia ja tuttuja henkilöitä, joita kuvausreissuilla filmille on tarttunut.

Rauno oli myös kalastaja ja metsästäjä. Näistä tyypillisistä harrastuksista huolimatta hän oli myös innokas vanhojen metsien puolustaja, mikä ei ollut lainkaan tavallista. Hän kirjoitti useita mielipidekirjoituksia metsien puolesta paikallisiin lehtiin. Tämä aihe on edelleen ajankohtainen.

Metsästyksen myötä Raunon elämään tuli koiraharrastus. Rauno kasvatti itäsiperianlaikoja ja tutki tarkasti koiriensa sukutauluja. Hän kirjoitti myös juttuja Laika-lehteen.

Monet Raunon maalaamista tauluista ovat saaneet kotinsa muualta, kaukaakin Sallasta. Kiitos kaikille taulunsa tähän näyttelyyn lainanneille.

"Muistan syvän vanhan metsän siluetin, kun kiirehdin liittopaikallemme, ennenkuin tulisi säkkipimeää. Koirani Vikke ehtii ensin valon piiriin. Seisot tulen ääressä huopahattu päässä. Lintukeitto on valmiina ja rakotuli lämmittää. Kaikki on täydellistä. Sanoit joskus näinä hetkinä, että tämä on kotisi."

Elävää eilistä, näkyvää nykyistä

Kuolajärven lapinkylä ry on koonnut näyttelyn, jossa esitellään metsäsaamelaista kulttuuria ja elämänmuotoa. Näyttely jatkuu 30.10 saakka.

Kitaramusiikkia Lyylin Salongissa

Lyylin Salongissa kuultiin taas mainiota musiikkia kun Giorgios Apostolakis ja Juha Hämäläinen pääsivät vauhtiin. Nämä monipuoliset muusikot ilahduttivat kuulijakuntaa tutuilla ja hiukan tuntemattomammilla rytmikkäillä kappaleilla. Näitä pienoiskonsertteja Lyylin Salongissa tullaan kuulemaan jatkossakin.

Juha tosin sanoi tulleensa, koska vaimo oli huomannut lehdestä, että tänään pitäisi mennä Lyyliin soittamaan. Joskus se konsertti järjestyy silläkin tavalla.

Suomalaisen taiteen päivä 9.8.

Taideseura juhlisti päivää maalaamalla omia versioita suomalaisten taiteilijoiden töistä sekä tekemällä ihka omia suomalaisia taideteoksia.

Käsivarsimaalausta elokorjuu-tapahtumassa

Sallatunturin Tupien järjestämässä elonkorjuutapahtumassa yhtenä ohjelmanumerona oli kasvomaalaus. Taideseuralaiset maalasivat pieniä kuvioita, tosin useimmat halusivat ne käsivarsiinsa.

Sää suosi tapahtumaa vaikka tuuli oli vähällä temmata taidetarvikkeet mukaansa. Taideteoksia kävivät hakemassa ihollensa niin lapset kuin aikuisetkin.

Heimo Sova 80v

30.7. 2024 juhlittiin oman kylän taiteilijan, Heimo Sovan, 80-vuotispäivää. Lyylin Salonki täyttyi ääriään myöten Heimon ja hänen taiteensa ystävistä. Juhlat järjestettiin yhteistyössä Heimon perheen ja Sallan Taideseuran  kanssa, salaa päivänsankarilta.

Syntymäpäiväsankari oli häkeltynyt, mutta silmin nähden mielissään muistamisista. Monta tuttua tuli tavattua ja vanhoja muisteltua. Myös kunnan isät huomioivat merkkipäivän ja olihan Heimo saanut jo taiteellisesta työstään tunnustuksen Sallapäivillä Salla-mitalin muodossa.

Koti-Lapin juttu Heimon taiteilijanurasta

Sallapäivänä koko kylä täyttyi nykyisistä ja entisistä sallalaisista, turisteista, naapurikuntalaisista, markkinamiehistä ja esiintyvistä taiteilijoista.

Ritva oli ensimmäistä päivää vapaaehtoistöissä Lyylin Salongissa ja saikin juosta tukka putkella...

Ritvan puoliso Jare hoiti tärkeää tehtävää jututtamalla Lyylin Salongin asiakkaat. Juttukumppanina Elina Sova.

Eeva-Liisa esittelee teostaan, jossa aiheena vanhaan Sallaan jääneet mummolan uunin rauniot.

Myös Lyylin Salongin rajoja kokeiltiin eikä tilaa ollut yhtään liikaa. Kaikki kuitenkin sopivat sisään ja saivat jotakin suuhunpantavaakin halutessaan.

...tuttujen kanssa rupattelulle on kuitenkin aina aikaa.

Seuraavaksi Marja Myllykangas. Hauskat tarinat näyttäisi olevan.

Mitäpä olisi juhlat ilman musiikkia.

Valokuvaaja Jaana Ahola kirjoitti omistuskirjoituksia yhdessä Erkki Yrjänheikin kanssa tehtyyn kirjaan "Vuodenkierto".

Taiteilija Heimo Sova pysähtyi kommentoimaan tiskille maailman menoa.

Minkäköhän paperin Jare antoi allekirjoitettavaksi?

Lyylin Salongissa saa laulaa tai soittaa aina kun siltä tuntuu. Karaoke, piano ja kitara löytyvät Lyyliltä, omankin soittimen voi tuoda mukana.

Äinpäinpäivänä kaikki oli nurinniskoin. Joulupukki jakoi karkkia lapsille Lyylin Salongissa koko illan. Pukki sanoi selvinneensä kuumuudesta hengittämällä oikein. Se on hyvä, sillä jouluksi pukin pitää olla kunnossa.

Lyylin Salongissa sai ottaa itsestään ja kavereistaan taiteilijakuvan.

Kinkkubingo veti tuvan ääriään myöten täyteen. Iso laatikko kätki sisäänsä pikkuruisen bingokoneen, joka olikin niin terhakka, että pallopoikia tarvittiin.

Suomen Kuvataiteen päivää on vietetty vuodesta 2004 lähtien heinäkuun 10. päivänä. Aloitteen tekijänä on ollut Suomen Akvarellitaiteen yhdistys ry ja Schjerfbeck-sällskapet i Ekenäs rf.

Sisäministeriö on antanut 7.4.2017 suosituksen liputtamisesta Helene Schjerfbeckin syntymäpäivänä, Suomen Kuvataiteen päivänä 10.7.

Eri paikkakunnilla ympäri Suomea järjestetään yhteisiä ilmaisia tapahtumia, joihin on helppo osallistua

Sallan Taideseura järjesti kuvataiteen päivänä maalausmahdollisuuden sekä sisällä että ulkona.

Taideseuran kesänäyttely

Avajaisissa kävi runsaat 100 vierasta. Arpajaispalkintoina olleet taulut saivat Ulla Harju, Tapio Salonheimo ja Sari Tiikkaja. Onnea!

Taideretki Isäntä Matin museoon

Sää suosi juuri sopivasti. Maalausinspiraatioita saatiin kauniista maisemista ja hauskoista yksityiskohdista.  Paluumatkalla käväistiin Tiikkajan talolla ja "Lyylit" innostuivat uusista kaislahameistaan.

Kesänäyttely Hopeaharjussa

Hopeaharjussa on asukkaita, jotka ovat syntyneet ja asuneet lapsuudessaan rajan taakse jääneen Sallan alueella ja vanhat Sallatunturit ovat heille tuttuja.Muita maalausten aiheita ovat tutut maisemat, eläimet ja esineet.

Toivomme näyttelyn ilahduttavan asukkaita ja henkilökuntaa kesän ajan.

Kierrätysmateriaalin hyödyntäminen on monille käsityöntekijöille ja askartelijoille sydämen asia. Tähän työhön jouduimme ostamaan ainoastaan liimapistoolin panokset ja grillitikut.

Anri Kesälahden opastuksella WC-ja talouspaperirullat saivat aivan uuden ilmeen. Lyylin Salongin kukkatyöpajassa leikattiin, liimattiin ja kierrettiin porukalla.

Rulla litistetään, leikataan hapsuille ja kierretään esimerkiksi grillitikun ympärille. Tuloksena on muhkea paperikrysanteemi. Me jätimme kukat luonnonvärisiksi, mutta suihkemaaleilla ja koristeilla niihin toki saa erilaista ilmettä.

Vierailu Särestössä

Huhtikuisena lauantaina aamuvarhain lähdimme Sallasta kohti Kittilää. Matkalta poimimme vahvistukseksi Kemijärven Taideyhdistyksen väkeä. Meille oli järjestetty ruokailu Särestössä, minkä jälkeen oppaamme Anne Koskamo kertoi Reidarin elämästä ja taiteilijan urasta.

"Maalauksissani on vain minä itse. Niissä on minun onneni ja tuskani, minun täyttymätön kaipuuni, koko minun elämäni."

Reidar Särestöniemi (1925–1981) on eräs tunnetuimpia suomalaisia taiteilijoita ja aikansa merkittävin lappilainen taiteilija. Hän syntyi nuorimpana lapsena Alma ja Matti Kaukosen, sittemmin Särestöniemen, seitsenlapsiseen perheeseen Kittilän Kaukosen kylään.

Reidar Särestöniemi opiskeli Suomen Taideakatemiassa Helsingissä (1947–1952) ja Ilja Repin -instituutissa Leningradissa (1956–1959). Särestöniemen taiteilijanura lähti nousuun ensimmäisen yksityisnäyttelyn myötä, jonka hän piti Helsingissä 1959.

Opiskeluvuosiaan lukuun ottamatta Särestöniemi eli koko elämänsä kotitilallaan. Hänelle myönnettiin taiteilijaprofessorin arvonimi 1975. Reidar Särestöniemi oli värikäs henkilö, joka herätti aikanaan keskustelua niin taiteensa sisällöstä kuin omasta persoonallisuudestaankin.

Saimme osallistua Särestössä myös taidetyöpajaan, jossa syntyi värikkäitä pastellimaalauksia yhteisvoimin.

Särestö on jo itsessään tutustumisen arvoinen paikka, ovathan ateljeen ja gallerian suunnittelijoina olleet Raili ja Reima Pietilä. Avara, valoisa ateljee on varmasti ollut mieluinen paikka maalata, kelohonkainen galleria puolestaan luo hienon taustan maalauksille. Alueella on myös Reidarin lapsuudenkoti sekä myöhemmin valmistunut kahvila-infotupa.

Gallerian näyttely vaihtuu vuosittain, tällä kertaa näyttelyn nimenä oli "Haihtuvat vaihtuvat kukkivat pälvet"

Ateljee Raekallio

Reijon nettisivujen biografiassa kerrotaan mm.  

Reijo on liikkeen ja valon kuvaaja. Hän on maalannut taidetta elävästä elämästä viidenkymmenen vuoden ajan. Olipa aiheena ihmiset, porot tai pelkkä luonto, liike, tunnelma ja valo ovat maalausten tärkeimpiä ominaisuuksia. Reijo maalaa mielikuvan pohjalta ja sekä ihmis- että eläinaiheet ovat hieman karrikoituja. Tummien syväväristen akvarellien värinkäyttöä on pidetty suurenmoisen koloristisena.​

Kotigalleria Pöntsönkylässä, 18km Leviltä Muoniontietä on monimuotoisena, taiteilijan suunnittelemana rakennuksena itsessään nähtävyys, , jossa on aina esillä noin sadan maalauksen viikoittain vaihtuva näyttely.​

Taidemaalari Reijo Markku Raekallio syntyi 22.6.1950 Kittilässä 11-lapsisen, Petsamon siirtolaisperheen toiseksi nuorimpana. Äiti Aili os. Tervo, isä Urho Raekallio olivat pienviljelijöitä.​

Reijo aloitti maalausharrastuksen 1968. Hän opiskeli Lahden taidekoulussa ja toimi opettajana Pälkäneellä lukukauden sekä  Lapin taidekoulussa Torniossa. 1981 Reijo muutti Pöntsöön ja ryhtyi kokopäiväiseksi taiteilijaksi.

Saimme huomata, että vaikka akvarelli on Reijo Raekallion ominta, hän on tehnyt teoksia lähes kaikilla mahdollisilla maalaus- ja grafiikkatekniikoilla.

Reijon töitä löytyy hänen nettisivuiltaan.

Sallan taideseuran jäsenen, Mari Komulaisen, taidetta on esillä Lyylin Salongissa huhtikuun ajan.

Mari kuvaa taiteesaan tunnetta ja tunnelmia. Luonto ja eläimet toimivat tunteiden tulkkeina. Taiteen avulla Mari on käsitellyt elämänsä iloja, suruja, pettymyksiä ja onnen hetkiä.

Näyttelyssä käy selväksi, että Marin lempiväri on pinkki. Sininen väri edustaa Marille traumaa ja sitä hän pyrkii välttämään ellei nimenomaan halua kuvata vammauttavaa kokemusta.

Huhtikuisena tiistaiaamuna 19 oppilaan joukko Sallatunturin koulun 1-luokkalaisia saapui vierailulle Lyylin salonkiin.

Oppilaat neulahuovuttivat mieleisensä aiheen. Tyttöjä kiinnosti romanttiset kukat ja sydämet, poikia auton renkaat tai muut teknisemmät aiheet.

Neulan käyttö sujui mallikkaasti ja haavereilta vältyttiin. Ihailimme sekä oppilaiden keskittymistä tekemiseen että hienoja tuotoksia.

Maailman taidepäivää vietetään Leonardo da Vincin syntymäpäivänä 15.4. Päivän tavoitteena on edistää taiteen kehittymistä, levittämistä ja siitä nauttimista sekä erilaisten taideteosten mahdollisimman laajaa tunnettuutta, mukaan lukien koulun taidekasvatus.

Sallan taideseura osallistui taidepäivään tarjoamalla mahdollisuuden tulla tekemään omaa taidetta tai osallistua yhteisen taideteoksen luomiseen.

Päivän aikana noin 50 taiteen ystävää vieraili Lyylin Salongissa. Eero viihdytti väkeä musiikilla ja Piiakin ehti kahvilasta välillä laulamaan.

Sallatunturin koulun 3-luokkalaiset viettivät huhtikuisen kuvaamataidon tunnin Lyylin Salongissa villamaalauksen parissa. Tunti kului sukkelasti.

Oppilaat tikuttivat huopa-alustalle mieluisensa kuvion. Luovuutta tältä porukalta ei puuttunut ja neula suihki vauhdilla toinen toistaan hienompia taideteoksia.

Neulahuovutus sopii hyvin alakoululaisille. Vain yksi pieni neulanpisto vaati laastarin sormeen. Opettajatkin innostuivat huovuttamaan.

Lyylin Salongissa kuultiin upeaa kitaramusiikkia kun Georgios Apostolakis saapui soittamaan oppilaansa Tuomaksen kanssa.

Tuomas kertoi soittaneensa jo pari vuosikymmentä. Hän tekee myös omaa musiikkia.

Huhtikuun alussa avattiin pitkästä aikaa kansalaisopiston kevätnäyttely Lyylin Salongissa.

Näyttelyssä on monipuolinen katsaus kansalaisopiston kurssitarjontaan. Näyttely on avoinna arkisin 10-17 Lyylin Salongissa.

Kevään aikana alkaa vielä useita kursseja. Katso https://uusi.opistopalvelut.fi/salla/fi/

Petri Hakkarainen oli tilannut ihastuttavan kukkapaljouden pääsiäisen väreissä

Yhteistaideteos Attendo Kuukkeliin

Maaliskuussa Sallan Taideseura jalkautui Attendo Kuukkeliin taiteen merkeissä. Idea lähti Kuukkelin työntekijän Mari Komulaisen aloitteesta.

Värit teokseen inspiroi viereisen seinän ruskamaisemavalokuva ja asukkaat olivat äänestäneet aiheeksi koivun. Tältä pohjalta lähdettiin yhteistoimin työskentelemään.

Taideseuralaiset maalasivat koivun rungon ja Kuukkelin asukkaat maalasivat puuhun lehtiä. Maalatessa luovuus alkoi kukkia ja pian olikin ideoitu lintuja ja linnunpönttöjä tulevaan pihakoivuun. Maalaustuokio myös innoitti muistelemaan erilaisia lintuhavaintoja, koivuhalkojen pilkkomista ja kouluaikojen kuvaamataitotunteja. Oikein onnistunut maalaushetki.

Tarja ja Sara Virkkula sekä Olli Ruotsala avasivat Lyylin Salongissa maaliskuisen näyttelyn kuukauden alussa. Esillä on värikästä esittävää ja abstraktia taidetta. Jälleen unohdettin laskea avajaisvieraat, mutta Kuulinnun Piia oli leiponut kakkua 150 hengelle ja yksi 10 hengen satsi jäi jäljelle, joten ainakin 140 kakkupalaa päivän aikana syötiin.

Sara Virkkulan väline on kamera, jolla hän on kuvannut Sallan maisemia, revontulia, kasveja ja eläimiä. Sara innostui näyttelyyn osallistumisesta äiti-Tarjan kannustamana.

Olli Ruotsalan teokset on tehty modernilla tavalla tietokoneella. Tässä ei ole kuitenkaan ollut tekoäly asialla, vaan taiteilija on käyttänyt tietokoneen mahdollisuuksia taiteelliseen ilmaisuun.

Olli Ruotsala hetken hengähdystauolla avajaisten vilinässä.

Tarja Virkkula on ollut pitkään inspiroitunut Reidar Särestöniemen tavasta katsoa maisemaa. Tämä näkyy sekä aiheissa että ennen kaikkea väreissä. Tarja on tuonut esille myös aiempia töitään, joissa värimaailma on vielä hillitympi.

Tarja ja Sara Virkkula. Taiteellisuus on periytynyt äidiltä tyttärelle.

Neulahuovutusta voi periaatteessa tehdä mille tahansa villapohjalle, kuten tässä lapasiin. Kyllähän tällaisia lapasia kelpaa käyttää.

Huovuttaa voi myös ilman erillistä villakangaspohjaa. Tämän karvamadon sisuksena on villapötkö, jonka päälle on huovutettu neulan avulla värikäs nahka ja kasvojen ilmeet.

Ensimmäinen villamaalaustyöpaja

Villamaalaustyöpajassa 20.2. kävi hiljainen puhina, kun joka puolella tikutettiin neulalla villaa huopa-alustaan. Ohjaaja Tarja Lilja kertoi ensin, mistä on kysymys ja sen jälkeen alkoi innokas työskentely. Osallistujien luovuus kukki ja lopputuloksena oli upeita taideteoksia.

Villamaalaus on hauskaa

Useimmat ensimmäiseen työpajaan osallistuneet eivät olleet kokeilleen neulahuovutusta aiemmin. Kaikki saivat kuitenkin työnsä valmiiksi ja osa jo suunnitteli osallistuvansa seuraavillekin kerroille. Sallan Taideseura on saanut kunnalta työskentelyavustusta ja siksi työpajat ovat osallistujille maksuttomia. Kannattaa hyödyntää tämä etu.

Ystävänpäivä-korttityöpaja

Joulunodotusta

Taideseuran syyskokouksessa valittiin uusi hallitus ja puheenjohtajaksi Petri Hakkarainen. Tulevaan vuoteen lähdetään odottavin ja innostunein mielin.

Sari Sipolan musiikki-ilta

Tehemä pois-palkinto

Retki Tornioon, kohteena Aineen Taidemuseo

Bussi oli lähes täynnä taiteen ystäviä eikä kohde ollut pettymys. Museonjohtaja Virpi Kanniainen otti meidät vastaan ja saimme asiantuntevan opastuksen taidemuseon historiasta ja teoksista. 

Yllätys oli, että Aineen pariskunta on koonnut niin laajan kokoelman nimekkäiden taiteilijoiden töitä. Heidän kokoelmastaan voi olla esillä vain pieni osa kerrallaan. Näyttely vaihtuu vuosittain. Perusnäyttelyyn otetaan teoksia kaikista Aineen taidemuseossa olevista kokoelmista ja joskus lainataan myös ulkopuolelta.

Vaihtuvat näyttelyt voidaan koota omista kokoelmista tai ne voivat olla talon ulkopuolelta tulevia kokoelmia, kutsuttuja taiteilijoita tai taiteilijaryhmiä. Tällä kertaa esillä ollut näyttely oli nimeltään Melankolia dioraama ja kollaasin ihmeet, taiteilijoiden Mikko Kallio, Niina Lehtonen Braun ja Ilona Valkonen ilmaisemana.

Aineen taidemuseon historiaa

Aineen taidemuseon historiassa risteävät autot ja taide. 1920-luvulla uutuutta ja edistystä kaivannut karunkilaisen maanviljelijän poika Eelis Iisak (Iikka) Aine (1893–1974) omisti Pohjois-Suomen ensimmäisiin lukeutuneita autoja. Autoilu edusti 100 vuotta sitten uskoa tulevaisuuteen ja moderniin elämään. Iikka Aine osallistui jääratojen vauhtikisoihin ja aloitti Ford-merkkisten automobiilien tuonnin Tanskasta Suomeen vuonna 1923, jolloin Pohjois-Suomessa ei juuri ollut edes maanteitä.

Iikka Aineelta pojalleen Veli Aineelle siirtynyt Aineen autoliike edisti fyysisen liikkeen lisäksi ihmisten henkisten arvojen liikettä. Autokauppabisnes kukoisti 1950-luvulta eteenpäin ja samalla karttui Veli ja Eila Aineen mittava kotimaisen taiteen kokoelma, joka tunnetaan nykyisin Aineen Kuvataidesäätiön kokoelmana ja Aineen taidemuseon perustana.

Risteyksiä-näyttely esittelee nykytaidetta ja vanhempaa taidetta rinnakkain. Aineen Kuvataidesäätiön ja Aineen taidemuseon kokoelmat kasvavat vuosittain uudella taiteella. Tällä tavoin keräilijäpariskunta Aineen aloittama taidekokoelma on koko ajan dialogissa, risteyksessä tämän päivän taiteilijoiden ja uusien teosten kanssa.

Loppuvuoden taidenäyttelyn avajaiset

Samana päivänä avautui myös Lankapuoti, joka on jatkossa auki Lyylin Salongin aukioloaikoina.

Taidenäyttely jatkuu vuoden loppuun saakka. Lähes kaikki teokset ovat myös myytävinä.

Koululaiset ovat löytäneet Lyylin Salongin

Kemijärven taideyhdistyksen vieraana

Itse tila antoi hienot puitteet taiteelle, jonka monipuolisuudesta saimme vilauksen vieraanvaraisella vastaanotolla. Taideyhdistyksen toiminta Kemijärvellä on vilkasta ja vierailun aikana syntyi monia ideoita yhteistyöhön Sallan Taideseuran kanssa toteutettavaksi. Näistä kuullaan sitten jatkossa.

Taiteen kesäkurssilla 2023

Taiteen kesäkurssi Sallassa järjestettiin elokuun alussa jo toisena kesänä. Yhteistyössä Sallan kansalaisopiston ja Taideseuran kanssa vedetty kurssi keräsi innokkaita osallistujia niin Etelä-, Itä kuin Pohjois-Suomestakin. Ohjaajana toimi edellisvuoden tapaan kuvataiteilija Helena Arffman Kuopiosta.

Kurssilaiset maalasivat neljänä päivänä Sallan maisemia, joka päivä eri kohteessa. Museo ja sen ympäristö tarjosi kiinnostavaa tietoa Sallan historiasta ja myös mielenkiintoisia maalausaiheita. Viikon lämpimimpänä päivänä kivuttiin Pohjoisen Sallatunturin huipulle, jonka avarat näkymät inspiroivat taiteilijoita. Poropuistossa porot ja niiden ruokintaan osallistuminen olivat elämys etenkin muualta tulleille. Viimeinen päivä ikuistettiin Aatsingin maisemia. Sallan Taideseuran näyttelytila, Lyylin Salonki, toimi kokoontumis-ja teosten katselmuspisteenä.

Neljä päivää hurahti kuin siivillä. Monta työtä jäi kesken ja valokuvien avulla niitä jatketaan sitten kotona. Ensi vuoden kurssipäivät lyötiin lukkoon eli elokuun ensimmäisellä viikolla taas tavataan.

Retki Korundiin

Taideseuran retkelle kulttuurikeskus Korundiin Rovaniemelle osallistui 20 innostunutta matkalaista. Mukavaa oli, että retkelle osallistui myös muutama hiihtolomalainen.

Korundissa tutustuimme useisiin näyttelyihin; tarjolla oli niin taidetta tunteella ekspressionistien tavoin kuin hienosti koostetut kokonaisuudet Jenny ja Antti Wihurin rahaston kokoelmista. Aamupäivän taidetankkauksen jälkeen tehtiin taidetarvike- ja vähän muitakin ostoksia ennen kotimatkaa.

Helena hauskutti retkeläisiä hauskoilla tarinoilla automatkan aikana ja matka-arpajaisissa jokainen arpa voitti. Reissukokemus oli positiivinen ja vastaavia pyritään järjestämään jatkossakin.