Seuran toimintaan kuuluu

-näyttely- ja myyntilan toiminta, Lyylin Salonki, Sallan keskustassa osoitteessa Kuusamontie 7

- tutustumiset lähiseudun ja Lapin kulttuuriin

- myyjäiset ja taidenäyttelyt Lyylin Salongissa

- käsitöiden myynti ja pysyväisnäyttely Poropuistossa

- vuosittainen taidekalenteri, jossa esillä seuran jäsenten teoksia

- erilaiset tempaukset teemapäivien yhteydessä

- kaikille avoimet taidesessiot, aikataulu tapahtumakalenterissa

Taideseuran kesänäyttely

Avajaisissa kävi runsaat 100 vierasta. Arpajaispalkintoina olleet taulut saivat Ulla Harju, Tapio Salonheimo ja Sari Tiikkaja. Onnea!

Taideretki Isäntä Matin museoon

Sää suosi juuri sopivasti. Maalausinspiraatioita saatiin kauniista maisemista ja hauskoista yksityiskohdista.  Paluumatkalla käväistiin Tiikkajan talolla ja "Lyylit" innostuivat uusista kaislahameistaan.

Kesänäyttely Hopeaharjussa

Hopeaharjussa on asukkaita, jotka ovat syntyneet ja asuneet lapsuudessaan rajan taakse jääneen Sallan alueella ja vanhat Sallatunturit ovat heille tuttuja.Muita maalausten aiheita ovat tutut maisemat, eläimet ja esineet.

Toivomme näyttelyn ilahduttavan asukkaita ja henkilökuntaa kesän ajan.

Kierrätysmateriaalin hyödyntäminen on monille käsityöntekijöille ja askartelijoille sydämen asia. Tähän työhön jouduimme ostamaan ainoastaan liimapistoolin panokset ja grillitikut.

Anri Kesälahden opastuksella WC-ja talouspaperirullat saivat aivan uuden ilmeen. Lyylin Salongin kukkatyöpajassa leikattiin, liimattiin ja kierrettiin porukalla.

Rulla litistetään, leikataan hapsuille ja kierretään esimerkiksi grillitikun ympärille. Tuloksena on muhkea paperikrysanteemi. Me jätimme kukat luonnonvärisiksi, mutta suihkemaaleilla ja koristeilla niihin toki saa erilaista ilmettä.

Vierailu Särestössä

Huhtikuisena lauantaina aamuvarhain lähdimme Sallasta kohti Kittilää. Matkalta poimimme vahvistukseksi Kemijärven Taideyhdistyksen väkeä. Meille oli järjestetty ruokailu Särestössä, minkä jälkeen oppaamme Anne Koskamo kertoi Reidarin elämästä ja taiteilijan urasta.

"Maalauksissani on vain minä itse. Niissä on minun onneni ja tuskani, minun täyttymätön kaipuuni, koko minun elämäni."

Reidar Särestöniemi (1925–1981) on eräs tunnetuimpia suomalaisia taiteilijoita ja aikansa merkittävin lappilainen taiteilija. Hän syntyi nuorimpana lapsena Alma ja Matti Kaukosen, sittemmin Särestöniemen, seitsenlapsiseen perheeseen Kittilän Kaukosen kylään.

Reidar Särestöniemi opiskeli Suomen Taideakatemiassa Helsingissä (1947–1952) ja Ilja Repin -instituutissa Leningradissa (1956–1959). Särestöniemen taiteilijanura lähti nousuun ensimmäisen yksityisnäyttelyn myötä, jonka hän piti Helsingissä 1959.

Opiskeluvuosiaan lukuun ottamatta Särestöniemi eli koko elämänsä kotitilallaan. Hänelle myönnettiin taiteilijaprofessorin arvonimi 1975. Reidar Särestöniemi oli värikäs henkilö, joka herätti aikanaan keskustelua niin taiteensa sisällöstä kuin omasta persoonallisuudestaankin.

Saimme osallistua Särestössä myös taidetyöpajaan, jossa syntyi värikkäitä pastellimaalauksia yhteisvoimin.

Särestö on jo itsessään tutustumisen arvoinen paikka, ovathan ateljeen ja gallerian suunnittelijoina olleet Raili ja Reima Pietilä. Avara, valoisa ateljee on varmasti ollut mieluinen paikka maalata, kelohonkainen galleria puolestaan luo hienon taustan maalauksille. Alueella on myös Reidarin lapsuudenkoti sekä myöhemmin valmistunut kahvila-infotupa.

Gallerian näyttely vaihtuu vuosittain, tällä kertaa näyttelyn nimenä oli "Haihtuvat vaihtuvat kukkivat pälvet"

Ateljee Raekallio

Reijon nettisivujen biografiassa kerrotaan mm.  

Reijo on liikkeen ja valon kuvaaja. Hän on maalannut taidetta elävästä elämästä viidenkymmenen vuoden ajan. Olipa aiheena ihmiset, porot tai pelkkä luonto, liike, tunnelma ja valo ovat maalausten tärkeimpiä ominaisuuksia. Reijo maalaa mielikuvan pohjalta ja sekä ihmis- että eläinaiheet ovat hieman karrikoituja. Tummien syväväristen akvarellien värinkäyttöä on pidetty suurenmoisen koloristisena.​

Kotigalleria Pöntsönkylässä, 18km Leviltä Muoniontietä on monimuotoisena, taiteilijan suunnittelemana rakennuksena itsessään nähtävyys, , jossa on aina esillä noin sadan maalauksen viikoittain vaihtuva näyttely.​

Taidemaalari Reijo Markku Raekallio syntyi 22.6.1950 Kittilässä 11-lapsisen, Petsamon siirtolaisperheen toiseksi nuorimpana. Äiti Aili os. Tervo, isä Urho Raekallio olivat pienviljelijöitä.​

Reijo aloitti maalausharrastuksen 1968. Hän opiskeli Lahden taidekoulussa ja toimi opettajana Pälkäneellä lukukauden sekä  Lapin taidekoulussa Torniossa. 1981 Reijo muutti Pöntsöön ja ryhtyi kokopäiväiseksi taiteilijaksi.

Saimme huomata, että vaikka akvarelli on Reijo Raekallion ominta, hän on tehnyt teoksia lähes kaikilla mahdollisilla maalaus- ja grafiikkatekniikoilla.

Reijon töitä löytyy hänen nettisivuiltaan.

Sallan taideseuran jäsenen, Mari Komulaisen, taidetta on esillä Lyylin Salongissa huhtikuun ajan.

Mari kuvaa taiteesaan tunnetta ja tunnelmia. Luonto ja eläimet toimivat tunteiden tulkkeina. Taiteen avulla Mari on käsitellyt elämänsä iloja, suruja, pettymyksiä ja onnen hetkiä.

Näyttelyssä käy selväksi, että Marin lempiväri on pinkki. Sininen väri edustaa Marille traumaa ja sitä hän pyrkii välttämään ellei nimenomaan halua kuvata vammauttavaa kokemusta.

Huhtikuisena tiistaiaamuna 19 oppilaan joukko Sallatunturin koulun 1-luokkalaisia saapui vierailulle Lyylin salonkiin.

Oppilaat neulahuovuttivat mieleisensä aiheen. Tyttöjä kiinnosti romanttiset kukat ja sydämet, poikia auton renkaat tai muut teknisemmät aiheet.

Neulan käyttö sujui mallikkaasti ja haavereilta vältyttiin. Ihailimme sekä oppilaiden keskittymistä tekemiseen että hienoja tuotoksia.

Maailman taidepäivää vietetään Leonardo da Vincin syntymäpäivänä 15.4. Päivän tavoitteena on edistää taiteen kehittymistä, levittämistä ja siitä nauttimista sekä erilaisten taideteosten mahdollisimman laajaa tunnettuutta, mukaan lukien koulun taidekasvatus.

Sallan taideseura osallistui taidepäivään tarjoamalla mahdollisuuden tulla tekemään omaa taidetta tai osallistua yhteisen taideteoksen luomiseen.

Päivän aikana noin 50 taiteen ystävää vieraili Lyylin Salongissa. Eero viihdytti väkeä musiikilla ja Piiakin ehti kahvilasta välillä laulamaan.

Sallatunturin koulun 3-luokkalaiset viettivät huhtikuisen kuvaamataidon tunnin Lyylin Salongissa villamaalauksen parissa. Tunti kului sukkelasti.

Oppilaat tikuttivat huopa-alustalle mieluisensa kuvion. Luovuutta tältä porukalta ei puuttunut ja neula suihki vauhdilla toinen toistaan hienompia taideteoksia.

Neulahuovutus sopii hyvin alakoululaisille. Vain yksi pieni neulanpisto vaati laastarin sormeen. Opettajatkin innostuivat huovuttamaan.

Lyylin Salongissa kuultiin upeaa kitaramusiikkia kun Georgios Apostolakis saapui soittamaan oppilaansa Tuomaksen kanssa.

Tuomas kertoi soittaneensa jo pari vuosikymmentä. Hän tekee myös omaa musiikkia.

Huhtikuun alussa avattiin pitkästä aikaa kansalaisopiston kevätnäyttely Lyylin Salongissa.

Näyttelyssä on monipuolinen katsaus kansalaisopiston kurssitarjontaan. Näyttely on avoinna arkisin 10-17 Lyylin Salongissa.

Kevään aikana alkaa vielä useita kursseja. Katso https://uusi.opistopalvelut.fi/salla/fi/

Petri Hakkarainen oli tilannut ihastuttavan kukkapaljouden pääsiäisen väreissä

Yhteistaideteos Attendo Kuukkeliin

Maaliskuussa Sallan Taideseura jalkautui Attendo Kuukkeliin taiteen merkeissä. Idea lähti Kuukkelin työntekijän Mari Komulaisen aloitteesta.

Värit teokseen inspiroi viereisen seinän ruskamaisemavalokuva ja asukkaat olivat äänestäneet aiheeksi koivun. Tältä pohjalta lähdettiin yhteistoimin työskentelemään.

Taideseuralaiset maalasivat koivun rungon ja Kuukkelin asukkaat maalasivat puuhun lehtiä. Maalatessa luovuus alkoi kukkia ja pian olikin ideoitu lintuja ja linnunpönttöjä tulevaan pihakoivuun. Maalaustuokio myös innoitti muistelemaan erilaisia lintuhavaintoja, koivuhalkojen pilkkomista ja kouluaikojen kuvaamataitotunteja. Oikein onnistunut maalaushetki.

Tarja ja Sara Virkkula sekä Olli Ruotsala avasivat Lyylin Salongissa maaliskuisen näyttelyn kuukauden alussa. Esillä on värikästä esittävää ja abstraktia taidetta. Jälleen unohdettin laskea avajaisvieraat, mutta Kuulinnun Piia oli leiponut kakkua 150 hengelle ja yksi 10 hengen satsi jäi jäljelle, joten ainakin 140 kakkupalaa päivän aikana syötiin.

Sara Virkkulan väline on kamera, jolla hän on kuvannut Sallan maisemia, revontulia, kasveja ja eläimiä. Sara innostui näyttelyyn osallistumisesta äiti-Tarjan kannustamana.

Olli Ruotsalan teokset on tehty modernilla tavalla tietokoneella. Tässä ei ole kuitenkaan ollut tekoäly asialla, vaan taiteilija on käyttänyt tietokoneen mahdollisuuksia taiteelliseen ilmaisuun.

Olli Ruotsala hetken hengähdystauolla avajaisten vilinässä.

Tarja Virkkula on ollut pitkään inspiroitunut Reidar Särestöniemen tavasta katsoa maisemaa. Tämä näkyy sekä aiheissa että ennen kaikkea väreissä. Tarja on tuonut esille myös aiempia töitään, joissa värimaailma on vielä hillitympi.

Tarja ja Sara Virkkula. Taiteellisuus on periytynyt äidiltä tyttärelle.

Neulahuovutusta voi periaatteessa tehdä mille tahansa villapohjalle, kuten tässä lapasiin. Kyllähän tällaisia lapasia kelpaa käyttää.

Huovuttaa voi myös ilman erillistä villakangaspohjaa. Tämän karvamadon sisuksena on villapötkö, jonka päälle on huovutettu neulan avulla värikäs nahka ja kasvojen ilmeet.

Ensimmäinen villamaalaustyöpaja

Villamaalaustyöpajassa 20.2. kävi hiljainen puhina, kun joka puolella tikutettiin neulalla villaa huopa-alustaan. Ohjaaja Tarja Lilja kertoi ensin, mistä on kysymys ja sen jälkeen alkoi innokas työskentely. Osallistujien luovuus kukki ja lopputuloksena oli upeita taideteoksia.

Villamaalaus on hauskaa

Useimmat ensimmäiseen työpajaan osallistuneet eivät olleet kokeilleen neulahuovutusta aiemmin. Kaikki saivat kuitenkin työnsä valmiiksi ja osa jo suunnitteli osallistuvansa seuraavillekin kerroille. Sallan Taideseura on saanut kunnalta työskentelyavustusta ja siksi työpajat ovat osallistujille maksuttomia. Kannattaa hyödyntää tämä etu.

Ystävänpäivä-korttityöpaja

Joulunodotusta

Taideseuran syyskokouksessa valittiin uusi hallitus ja puheenjohtajaksi Petri Hakkarainen. Tulevaan vuoteen lähdetään odottavin ja innostunein mielin.

Sari Sipolan musiikki-ilta

Tehemä pois-palkinto

Retki Tornioon, kohteena Aineen Taidemuseo

Bussi oli lähes täynnä taiteen ystäviä eikä kohde ollut pettymys. Museonjohtaja Virpi Kanniainen otti meidät vastaan ja saimme asiantuntevan opastuksen taidemuseon historiasta ja teoksista. 

Yllätys oli, että Aineen pariskunta on koonnut niin laajan kokoelman nimekkäiden taiteilijoiden töitä. Heidän kokoelmastaan voi olla esillä vain pieni osa kerrallaan. Näyttely vaihtuu vuosittain. Perusnäyttelyyn otetaan teoksia kaikista Aineen taidemuseossa olevista kokoelmista ja joskus lainataan myös ulkopuolelta.

Vaihtuvat näyttelyt voidaan koota omista kokoelmista tai ne voivat olla talon ulkopuolelta tulevia kokoelmia, kutsuttuja taiteilijoita tai taiteilijaryhmiä. Tällä kertaa esillä ollut näyttely oli nimeltään Melankolia dioraama ja kollaasin ihmeet, taiteijoiden Mikko Kallio, Niina Lehtonen Braun ja Ilona Valkonen ilmaisemana.

Aineen taidemuseon historiaa

Aineen taidemuseon historiassa risteävät autot ja taide. 1920-luvulla uutuutta ja edistystä kaivannut karunkilaisen maanviljelijän poika Eelis Iisak (Iikka) Aine (1893–1974) omisti Pohjois-Suomen ensimmäisiin lukeutuneita autoja. Autoilu edusti 100 vuotta sitten uskoa tulevaisuuteen ja moderniin elämään. Iikka Aine osallistui jääratojen vauhtikisoihin ja aloitti Ford-merkkisten automobiilien tuonnin Tanskasta Suomeen vuonna 1923, jolloin Pohjois-Suomessa ei juuri ollut edes maanteitä.

Iikka Aineelta pojalleen Veli Aineelle siirtynyt Aineen autoliike edisti fyysisen liikkeen lisäksi ihmisten henkisten arvojen liikettä. Autokauppabisnes kukoisti 1950-luvulta eteenpäin ja samalla karttui Veli ja Eila Aineen mittava kotimaisen taiteen kokoelma, joka tunnetaan nykyisin Aineen Kuvataidesäätiön kokoelmana ja Aineen taidemuseon perustana.

Risteyksiä-näyttely esittelee nykytaidetta ja vanhempaa taidetta rinnakkain. Aineen Kuvataidesäätiön ja Aineen taidemuseon kokoelmat kasvavat vuosittain uudella taiteella. Tällä tavoin keräilijäpariskunta Aineen aloittama taidekokoelma on koko ajan dialogissa, risteyksessä tämän päivän taiteilijoiden ja uusien teosten kanssa.

Loppuvuoden taidenäyttelyn avajaiset

Samana päivänä avautui myös Lankapuoti, joka on jatkossa auki Lyylin Salongin aukioloaikoina.

Taidenäyttely jatkuu vuoden loppuun saakka. Lähes kaikki teokset ovat myös myytävinä.

Koululaiset ovat löytäneet Lyylin Salongin

Kemijärven taideyhdistyksen vieraana

Itse tila antoi hienot puitteet taiteelle, jonka monipuolisuudesta saimme vilauksen vieraanvaraisella vastaanotolla. Taideyhdistyksen toiminta Kemijärvellä on vilkasta ja vierailun aikana syntyi monia ideoita yhteistyöhön Sallan Taideseuran kanssa toteutettavaksi. Näistä kuullaan sitten jatkossa.

Taiteen kesäkurssilla 2023

Taiteen kesäkurssi Sallassa järjestettiin elokuun alussa jo toisena kesänä. Yhteistyössä Sallan kansalaisopiston ja Taideseuran kanssa vedetty kurssi keräsi innokkaita osallistujia niin Etelä-, Itä kuin Pohjois-Suomestakin. Ohjaajana toimi edellisvuoden tapaan kuvataiteilija Helena Arffman Kuopiosta.

Kurssilaiset maalasivat neljänä päivänä Sallan maisemia, joka päivä eri kohteessa. Museo ja sen ympäristö tarjosi kiinnostavaa tietoa Sallan historiasta ja myös mielenkiintoisia maalausaiheita. Viikon lämpimimpänä päivänä kivuttiin Pohjoisen Sallatunturin huipulle, jonka avarat näkymät inspiroivat taiteilijoita. Poropuistossa porot ja niiden ruokintaan osallistuminen olivat elämys etenkin muualta tulleille. Viimeinen päivä ikuistettiin Aatsingin maisemia. Sallan Taideseuran näyttelytila, Lyylin Salonki, toimi kokoontumis-ja teosten katselmuspisteenä.

Neljä päivää hurahti kuin siivillä. Monta työtä jäi kesken ja valokuvien avulla niitä jatketaan sitten kotona. Ensi vuoden kurssipäivät lyötiin lukkoon eli elokuun ensimmäisellä viikolla taas tavataan.

Retki Korundiin

Taideseuran retkelle kulttuurikeskus Korundiin Rovaniemelle osallistui 20 innostunutta matkalaista. Mukavaa oli, että retkelle osallistui myös muutama hiihtolomalainen.

Korundissa tutustuimme useisiin näyttelyihin; tarjolla oli niin taidetta tunteella ekspressionistien tavoin kuin hienosti koostetut kokonaisuudet Jenny ja Antti Wihurin rahaston kokoelmista. Aamupäivän taidetankkauksen jälkeen tehtiin taidetarvike- ja vähän muitakin ostoksia ennen kotimatkaa.

Helena hauskutti retkeläisiä hauskoilla tarinoilla automatkan aikana ja matka-arpajaisissa jokainen arpa voitti. Reissukokemus oli positiivinen ja vastaavia pyritään järjestämään jatkossakin.